RAKAS POIKANI
Maista jokaista
naista
Isänikin poikamieselämän
nainen
pilasi
kuin
enteeksi sinullekin
kun yhteisen taksin
miltei sammuneelle tilasi.
Olisi ihmisen niin hyvä olla yksin;
vierailisi naisen luona vain rynkytyksin.
Mutta
siitä voisi lyödä vaikka vetoa
ettei
ole moista niin ovelaa
petoa
kuin nainen -
ellei
oteta lukuun toista
parempi
vartaloista
etteikö
saisi miehen päähän ajatusta
ja
ainaista kaipausta
että
vain hänen luonaan on hyvä olla
että
ilman olet hunningolla -
ja
pian kuin kissa
kuljet hypnoosissa
vaikka saappaissa vuotavissa
puidenkin vinkuessa
iltakuutamolla
mielessäsi on vain naisen rinta
etkä
arvaakaan
kuinka
sinua huijataan
ja mikä ohuen onnesi karmea hinta
tuleekaan
olemaan.
Naiset hemmotellen
muovaavat
pojasta itkevän pellen
henkseleistä
napanuoran
ja
naapurin tytöstä iljettävän huoran.
Runkkari olisin minäkin Herran armosta
ja
oisi viattomuuteni vielä tallella
ellei
oisi ollut Marttilan muori hurjana
kun
hain isälleni lisää kiljua
ja kipeätä selkäänsä siinä silloin niin itkeskellyt.
Sen jälkeen ovat tuhannet yrittäneet vietellä
mutta vain paria olen katsellut aivan läheltä
ja ovat muut saaneet onnettomina kärsiä
kun olen porskutellut urheana jätkänä
vaikka monikin on kuumana aivan pöydällä pyllistellyt.
En kallista tappiani
joka
veneeseen pistä
vaikka olisi siinä
paljonkin ylpeilemistä.
Kahta vain en kestä:
naisen
huutoa
ja
käryä sydämestä;
tarpeeksi jo olen saanut
kaipauksen
kyynelistä.
Ikuinen kysymys - perse?
Mikä perseessä kiinnostaa
sehän tuoksua lykkää kamalaa
ja paskaa haisevaa.
Vaikka oisi kimmoisa
ja kaunis katsella
ja vaikka väri sen
oisi kauniin ruskeinen
on totuus silti suru sydämen -
niin
alaston ja aivan armoton:
lian,
synnin ja liman
lähde
ja pesä perse on.
Miten jo nyt kohtaloasi
poskeni
aivan kyynelissä
ja reittejäsi mutkaisia
tuskailen
-
jouduthan
kulkemaan aivan eksyksissä
orjana vain sokeiden viettien
tuolla pitkällä kumpuisella tiellä
joka päällystetty on riettauden hiellä;
ja
siellä kohtaat varman tappiosi -
sinä
vielä viaton poikanen.
Jospa silmäni tuolloin joskus ovatkin
pieni
ystäväni
jo
raihnat ja vanhat
ja pyörivät
kuin olisinkin sekaisin?
Enkä huomaa laisinkaan
noita nuoria muotoja
jotka sinulle esittelevät sulojaan.
Ja vain turhaan
porailen
seiniin reikiäni
jonne tihruilen
se
ainoana viihteenäni.
Ken minulle valistaisi silloin sen
jos
kouraisten
vain
arvailen
miksi
tyttöjen nauru noin helkkää -
noiden
outojen olentojen?
Vai olisiko kaikki tuokin vain harhaa pelkkää
josta herätä tahtoisi en?
Miten silloin kestän
jos
minua raahataan
syrjään
nitroineen;
kuinka
estän
tuolloin
helvetin pääsyn valloilleen?
jos
vain pätkii
kun
muut lätkii
minua
rassua armotta kuvastimeen.
Mutta silti, poikani
mikään ei ole niin ikävää
etteikö aina kannattaisi jotain yrittää.
Vaikka
paisuvaisesi onkin heikko
et
sentään syntynyt
noin
vain lannistettavaksi.
Taistolla vain ankaralla
eli
itse uhrautumalla
voit
ainakin osan sielustasi pelastaa -
jotain
voittaa ennen kuolemaa.
Onhan
puolustuksesta paras
kun
laitat kunnolla hulinaksi.
Ehkä tuo sinullekin hyvitetään
kun
sinua kerran jyvitetään
ettet
helvetissä palaisi
sitten
vallan muodottomaksi.
Ekakerta
kun
kyntäät rannatonta merta
jää
ikuisesti mieleen
sillä
aina se menee pieleen.
Sitä
paikkailet koko elämäsi
paineet
kuumat sisälläsi.
Vaan
ei se ole niin kamalaa
siitä sieluun vain janon saa
jota suolavedellä sitten yrität sammuttaa:
suolan saat sä
kyynelistä
silmäyksistä lempeimmistä
hetken sulle säihkyvistä -
koko elon helvetistä.
Kun pienet jalkasi vain vähänkin taipuvat
ja
vaikka mummujen päät miten vaipuvat -
niin
kirmaise luokse nuorien
noiden kauniiden ruusuhuulien
tuoksuvien
tuulihiuksien
rinnalle imemään rintaa hehkuvaa
kiinteää
reittä halajaa.
Tuo onnen hurman se vastakin;
siellä
sylissä
naisten
nauravien
sinua samoin pyöritellään
kuin
lastakin -
luona
luonnon namien parhaimpien.
Tämä muista aina:
Puhu
heille leikkisästi -
mutta
myöskin
mielees paina:
että kehu kovin kauneutta
jokaiselle
heleästi
vaikka
oisikin se kulunutta
ja
rapisutta jo pysyvästi.
Sillä onhan kuin paratiisin enkeli
niin
ylivertainen
tuo
elävä ihmepeli
joka
rakkauttaan
jakaa
joka syliin hehkuvaan.
Ja aina on kuin muisto ainutkertainen
tuon
eilisen taistelutantereen
joka
tuokioksi lepäämään tänään jää
mutta jonka puoleen hyväntuoksuiseen
jälleen
kohta joskus taas silti ehkä vielä toiste kääntyy pää.
Kun tyttö uikuttaa
niin yöksi toisen luokse
vain
reippaasti juokse -
ei
kukaan jaksa yksin pitkään ruikuttaa.
Sillä kaste silmän sirkistää
ja hymyn syväksi virkistää;
lämpöisemmäksi
kuin soit parhaimman
lähtiessäsi
niin rakastettavan.
Ja jos joskus hänen luokseen palaat
on
silloin hyvin lämmin tuo syli
jota
riemulla taas halaat.
Eihän ole sinulla mitään menetettävää -
pian
huomaat taas eteesi kävelleesi
mille selän jo luulit kääntäneesi
sillä
aina riittää siellä täällä
niin monenlaista silkinpehmeää;
kunhan vain et ole
kovin
etäällä
tuolla pikkupäällä
jänteikkäällä
vaan ole aina kuin kevään kiimasäällä
tekemässä tuosta
kosteasta soikeasta
punaista
ympyrää.
Suohon litiset
jos
naista kuuntelet;
varmasti
teet sen ihanasti
mutta
aina muniin asti
vie täysi
lasti
mikäli
kaiken häneltä uskonet.
Luotettavuudessaan
hänen
vertaistaan
ei
ole toista päällä maan;
jos
uskot hänen kyyneliin
ivallisiin
salaa
nauraviin
silloin
lentohiekkaan kuumimpaan
olet
juuttunut kuin asfaltiin.
Kuitenkin jotain hyötyä on lännen laista:
Pidä
aina huoli että suusi ensin
avaat
muuten
olet piankin ilman naista
ja
nolona nimeäsi vain puuhun tavaat.
Muista:
Sinä heidän paikan määräät.
Kanna vuoteeseen vain keittiöstä -
hiven työtä
hyvää yötä
ota kaikki irti yksilöstä -
sitten pääsetkin jo nukkumaan
vaikka
herrasmiehenä
hänelle joudutkin ensin
oven avaamaan.
Muista!!
Älä
häntä noin vain jätä -
lausu
jotain hempeätä -
sano
vaikka:
Mitäs enää täällä hääräät?
-
Taikka
keitä nyt sitten saikka.
Ota sitten mukaan tyhjät pullot -
kunhan
jonnein vaan ne sullot.
Muista
käydä myöskin soskus;
soitan
kyllä heti joskus -
soikoon silloin meille jälleen
kunnon balalaikka!
Uskotko tähän
kun he
sanovat:
että
emme ollenkaan siitä tykkää?
Mutta eivätkö he suutu edes vähän
ellei
heitä kukaan
silloin
tällöin
edes
pikkuisen lykkää?
Kuitenkin
-
totta
on myös jotta
hetkistä
hauskimmat
iäti
seuraavat
sinä
naisen kanssa jaat;
retkistä
rankimmat
iäksi
uniin tulevat
sieluusi naiselta sä saat.
Jos tämän väärin ymmärrät
kauneimmat
ja suloisimmat ystävät
silloin
menetät. -
Näet
selvän työnjaon
välillä
tapin ja raon
kuin
oisi se skenaario:
Vain naiselle jää
kaksi tehtävää tärkeää -
fellaatio
ja
kyky uutta väkeä synnyttää.
Vaan
- entäs sitten
jos
kun
kun nyt jo tunnen hikoavani:
jospa
onkin kohtalonani
ettet
G-pistettä kaipaakaan
vaan
G-miehiä katsella saan
eikä
Cottonia siinä joukossa näy.
Voisitko
olla silloin mieliksi isälle
ja toisit edes huoran sisälle
sillä
naapureita meillä vielä sentään joskus käy.
Sisällysluetteloon