KULKUE

          

      HÄN OLI HYVIN NUORI
       poskin hehkuvin
       liehui lippu puhtahin
        yksi suuressa kulkueessa.

            Hän kasvoi hiljalleen
         voimistui
         vaatteet vaihtui.
         Katseen kirkkaan näin
          vakavoituneen;
                  paiste auringon
                  kuivasi lakin kastuneen.

       Tuuli tuima lempeä
       levitti lehdet jalkoihin
       varjoon varisseet.
       Harventunein hiuksin
       harmaantunein
       hän jatkoi hitain askelin.

         Ja jo alkoi hämärtää
         en nähnyt enempää.
 

                  Vain sen tunsin lahonneen
                  mihin siinä nojasin.

 

 

Runoihin

                                                                                   Pääsivulle