TÄSTÄ MAAILMASTA

       



       HEILLÄ OLI AUTOMAATTIKIVÄÄRIT

       he heilauttivat niitä

       ja osoittivat maata



        ja aivan kuin olisimme kuullet käskyn

        laskeuduimme heti polvillemme

        ja siitä vatsallemme.

       

        Terävät pienet kivet

        jotka sotaharjoituksissa kauan sitten

        olivat teräviä pieniä kiviä

        tuntuivat rauhoittavilta

        aivan kuin epämiellyttävä olisi muuttunut

        akupisteeksi -

        viestittänyt

        että olen.


              AMMUMME KOHTA YLITSENNE JA SITTEN JÄLLEEN POISTUMME!



          En tiedä kuulimmeko niin

            vai tuliko se vain muistista

              mutta latteat kasvot

               kuin valonheittimellä tuodut

                 jotka olin vilahduksella viereltäni huomioinut

                  tuijottivat vain latteutta

                   tai turvallista hiekkaa

                     joka ei kasvaisi.

     

 

        Liikkumattomuudesta luin

        ymmärtämättömyyden

        hyväksynnän

        alistuneisuuden.



       Avasin silmäni

       ja edessäni valosoikio vaaleni

       jolloin erotin pelon ja uhman

        mitä aina pelkäsin

       ja kuiskaus erottui huutona:

 

       Tämä on aivan järjetöntä ja typerää!

       Miksi kukaan ei tee mitään?!


          Askeleet tulivat lähemmäksi -

        tömähtäen ja pehmeinä

        sillä ne eivät katsoneet paikkaa.



       Ummistin silmäni

       mutta en tiennyt kumpi heilautti enemmän -

        se etten ollut nyökännyt

        vaiko se suuri aalto

        joka iskeytyy laivan kylkeen

        kun ruoria on vaikea pitää.


                                                                        Vierelleni tuli tyhjä paikka

 

           kuin vajaa säkki olisi tempaistu

   


       ja kun raahautumisen äänet

        kuin pulkka koivukujalla

                                                                                                    loppuivat

 

        tarrauduin lujasti hiekkaan

        etten kuulisi kun ase vedettiin.


        Miten kirkas, heleä sointu siinä olikaan

        mutta sehän olikin toisesta maailmasta

        ja kuitenkin tästä maailmasta

        kuin kirkas, kuuma kyynel poskillani.


        Sillä kuuma oli myös suuliekki

        ja tyhjien hylsyjen kärjet

        jotka vain tottelivat.

 

           

 

 

                                                Runoihin

                                                Pääsivulle