KAKSI AURINKOA

 



       HETKEN TUNTUI KUIN SIITÄ SEURAISI MAAILMANLOPPU

       mutta viimein voimat pääsivät tasapainoon

       ja ohittava tähti asettui radalleen

       aurinkomme viereen -

       ja saimme toisen kirkkauden

       joka valaisi yöllä.


       Silloin kun sattui niin tekemään

       sillä sen liike oli ennalta laskemattomissa.



       Pian alettiinkin haikailla vanhoja hyviä aikoja

          jolloin sentään tuli säännöllinen pimeys;

           ja auringonpalvonta elpyi.


        Sen ainoan ja oikean.

 

 

 

                                                                                                    Runoihin

                                                                                                    Pääsivulle