OUTO VOIMA KULMAN TAKAA
NIIN PITKÄÄN HEITÄ KATSELIN
väkijoukkoa ristiin kulkevaa
joka osasi vain kiiruhtaa.
Outo voima kulman takaa
toiseen kulmaan heidät jakaa
ja oman aikanikin siinä kadotin.
Katsoinko tunnin vaiko kaksi
taikka päivän toisenkin?
Tiedä en miksi siihen jäin
kuoleman vain näin vierelläin.
Iltaa kohden muuttui tienoo valoisemmaksi
kylmyys haihtui
kuin oisin tullut jälleen kotihin.
Kun vaiti olin
niin kuulin kuin syke rock'n roll'in
joka vie nuoret mukanaan
niin piti outo voima myös muita otteessaan
saaden heidät kulkemaan
miten vaan
omaa hyistä tahtiaan.
Vaan kukaan
heistä kukaan
ei kuullut
ei nähnyt sitä kuitenkaan.
Täältä ylhäältä kaiken hyvin näin
ikuisuudenkin hetkittäin.
Suuren ympyrän
valopylväät laidalla sen -
vielä suuremmat pylväät
jotka lehtiään roikottivat vaieten.
Alhaalla vanhus kuokkansa laski
vasten puuta asettui lepäämään;
jäi sivummalle hiipumaan pienoinen kaski
kun viimeisen kerran hän kallisti pään.
Kukan
kosteisiin multiin
kimpun pinnalle maan
nuoret laskivat suruissaan.
Ihmettä outoa katsomaan tultiin
kun enää ei aurinko
ristiin paistanut milloinkaan.
Pienen lapsen näin tarttuvan kuokkaan"tämän pellon vielä muokkaan"
hänen kuulin kuiskaavan itsekseen;
ja kuokan jo lahonneen
vasten aurinkoa näin nousevan.
Hiljalleen lähdin kohden kuolemaa
joka vain jaksoi odottaa.
Pyyhin pois kyyneleen
poskelleni valuneen
ja vaikka raskas oli askeleeni
keveänä sieluni tunsin
kuin jälkeen ensi suudelman.