V A I K E A A O N L Ö Y T Ä Ä L A I T U R I I N
EI TARJONNEETKAAN TUULET TÄÄLLÄ AINA HOPEAA,
EI ASKELEETKAAN PITKÄÄN JAKSA ENÄÄ KULJETTAA.
LIIAN USEIN LÄHIBAARIIN
SÄDEHTIVIIN VALOKAARIIN
VAIN OUTOON SORINAAN JÄÄN KATSELEMAAN MAAILMAA.
VEI LAIVA JÄLLEEN KAUAS TAAKSE SUURTEN MERIEN;
MÄ VIELÄ KODIN TUOKSUN TUNNEN, POLTTEEN HAAVEIDEN.
TUMMAN TYTÖN RUTISTUKSEEN
HETKEN PIENEN UNOHDUKSEEN
VOIN RAHALLA MÄ AINA JÄTTÄÄ KAIPUUN LÄMPÖISEN.
LEIKKILAIVAT EIVÄT KOSKAAN OSAA YKSIN -
YKSIN TUULTA OTTAA SUURIIN PURJEISIIN -
LAIVAT SUUREMMATKIN SEURAA HÄMMENNYKSIN
KUINKA VAIKEAA ON LöYTÄÄ LAITURIIN.
LAIVAT SUUREMMATKIN SEURAA HÄMMENNYKSIN
KUINKA VAIKEAA ON LÖYTÄÄ LAITURIIN.
SOI PUISTOTEIDEN LATVUKSISSA KUISKE MAININGIN
VAIN KAVEREIDEN KANSSA KULJEN ERI ASKELIN.
KUKA TIETÄIS MEREN OIKUN?
SIELLÄ TÄÄLLÄ HETKEN ROIKUN -
AIN KESKEN KAIKEN LÄHTEÄ SAAN TUNTEIN SEKAVIN.
ON PIHAPUROT PIENENTYNEET NIIN KUIN RUOHO MAAN
NOIN AIKOIS NIITÄ PITÄÄ AIVAN IKIOMANAAN;
TÄNNE PALAAN REISSULTANI
MERILLÄ ON RAKKAIMPANI -
MÄ MISTÄ VOISIN LÖYTÄÄ TÄHTENI TAAS UUDESTAAN?
LEIKKILAIVAT …
Säv. Matti Puurtinen
San. Pertti Raasu