VÄÄRÄÄN AIKAAN, VÄÄRÄSSÄ PAIKASSA

 

 

ME KULTASENI  KANSSA KUNNON RIITA RIIDELTIIN

MÄ LÄHDIN VETÄÄ, TIENI VIE NYT  MUIHIN MAISEMIIN.

MÄ PÄÄTIN: IKÄVÄÄNI PARIT KALJAT OTTAA SAAN

JA PÄÄDYIN VANHAAN KANTAKAPAKKAAN.

 

VÄÄRÄÄN AIKAAN, VÄÄRÄSSÄ PAIKASSA

OLIMME KAI SILLOIN MOLEMMAT;

VÄÄRÄÄN AIKAAN, VÄÄRÄSSÄ PAIKASSA

MIELESSÄNI TUNTEET POLTTAVAT.

 

MÄ JOTENKIN VAIN LÖYSIN YHDEN ILLAN YSTÄVÄN

JA TANSSILATTIALTA JÄLLEEN SYLIN LÄMPIMÄN.

KUN HAIHTUNEET JO OLI HETKEKS MURHEET MIELESTÄIN

NIIN KULTASENI SAAPUVAN MÄ NÄIN.

 

         VÄÄRÄÄN AIKAAN, VÄÄRÄSSÄ PAIKASSA

OLIMME KAI SILLOIN MOLEMMAT;

VÄÄRÄÄN AIKAAN, VÄÄRÄSSÄ PAIKASSA

KASVOILLAMME ILMEET NAURAVAT.

 

JO EHDIN OTTAA HÄNTÄ KOHDEN ENSI ASKELEEN -

HÄN KATSOI HETKEN VAISUNA JA KÄÄNTYI ETEISEEN.

JA SILLOIN HÄNEN LUOKSEEN NÄIN MÄ TOISEN SAAPUVAN

JA ANTAVAN NIIN KUUMAN SUUDELMAN.

 

VÄÄRÄÄN AIKAAN, VÄÄRÄSSÄ PAIKASSA

OLIMME KAI SILLOIN MOLEMMAT;

VÄÄRÄÄN AIKAAN, VÄÄRÄSSÄ PAIKASSA

ME ENNEN TOISILLEMME AINOAT.

 

 

 

                                           Säv. Harry Hedman

                                                San. Pertti Raasu

 

                                                                        Lauluihin

                                                        Pääsivulle