K O L M E T O I V E T T A
HETI MUUTUIN AIVAN UUDEKS' ENKELIN KUN KOHTASIN;
UNTA NÄINKÖ? ENHÄN LAINKAAN - SILMIÄS VAIN KATSELIN.
SISÄLTÄNI ÄÄNEN KUULIN: TÄMÄN TAHDON KESTÄVÄN,
MITÄ TOIVOA MÄ VOISIN ENEMMÄN?
PÄIVÄN ELÄMÄÄ AURINKO VIE AIN MENNESSÄÄN -
KULKUA SEN EN PYSTYISKÄÄN ESTÄMÄÄN.
KOLME TAHTOISIN TOIVETTA NÄIN VAIN ESITTÄÄ
SYÖMMESTÄS KUN MÄ HALUU EN MINNEKÄÄN.
ENSIN TOIVON, ETTÄ VOISIN SUA AINA RAKASTAA -
ETTEN KOSKAAN OLE POISSA, KUN ON SULLA VAIKEAA.
TOINEN TOIVE ON KUIN PYYNTÖ - HYMYÄS KUN SUUTELEN:
KUNPA OISIN RAKKAUTESI ARVOINEN.
PÄIVÄN ELÄMÄÄ AURINKO VIE AIN MENNESSÄÄN
KULKUA SEN EN PYSTYISKÄÄN ESTÄMÄÄN.
SULLE TAHTOISIN AIKANI TÄÄN VAIN PYHITTÄÄ -
SYÖMMESTÄS KUN MÄ HALUU EN MINNEKÄÄN.
YKSI TOIVE OISI VIELÄ, JA SE KAIKKEIN TÄRKEIN ON:
KUNPA VOISIN OLLA NÖYRÄ, JOS OOT LUONAIN ONNETON,
ETTÄ TUSKAN KESKELLÄKIN PYSTYISIN MÄ LUOPUMAAN,
ENKÄ OISI ONNES ESTE MILLOINKAAN.
PÄIVÄN ELÄMÄÄ AURINKO VIE AIN MENNESSÄÄN -
KULKUA SEN EN PYSTYISKÄÄN ESTÄMÄÄN.
PÄIVÄN ELÄMÄÄ AURINKO VIE AIN MENNESSÄÄN -
SYÖMMESTÄS VAAN MÄ HALUU EN MINNEKÄÄN.
Säv. Matti Taikina
San. Pertti Raasu